Kommelluksia matkan varrelta

Homeinen kenkäteline ja kengät

Kuten moni varmasti tietääkin, on Malediivien ilmasto melkomoisen kuuma ja toisinaan myös kostea. Ei yhtä kostea kuin esim. Taiwanissa tai Hong Kongissa, mutta hiki puskee pintaan ulkona liikkuessa ja varsinkin nyt sadekaudella sadepäivinä kostea ja painostava ilma on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

    Talo jossa asumme koostuu (tällä hetkellä) neljästä asutetusta kerroksesta, joissa jokaisessa on kaksi asuntoa. Asunnot sijaitsevat vastakkain ja ovien väliin jää juuri sopivasti tilaa yhteiselle kenkätelineelle. Tottakai me hankimme vastapäätä asuvan työkaverini kanssa yhteisen kenkätelineen ja minä rahtasin kaikki kengät eteisestä käytävän puolelle, jotta eivät turhaan vie tilaa eteisestä. Mutta vähänpä ajattelin kuinka kosteaa ja kuumaa umpinaisessa rappukäytävässä voisi olla ja miten meikäläisen korkkipohjaiset kengät sopeutuvat rappukäytäväelämään. 

    Muutaman viikon käytön jälkeen huomasin kenkätelineen vaihtaneen väriä. Koko meidän talo on vielä rakennusvaiheessa ja rappukäytävät täysin kesken, joten kaikki asunnon ovien ulkopuolella (ja vähän myös sisäpuoella) ovat aina pölyn peitossa. Niimpä en ajatellut asiaa sen enempää vaan oletin kenkätelineen olevan vain pölyjen pyyhintää vailla. Kuitenkin kun jonkin ajan päästä päädyin kurkkaamaan telinettä lähempää huomasin ettei värin vaihto johtunutkaan vain pölystä, vaan puinen ja tyylikäs kenkätelineemme oli alkanut kasvattamaan itselleen vihertävää talviturkkia. Onneksi suurinosa tänne raahaamistani kengistä on muovisia (Crocs on lemppari kenkämerkki tällä hetkellä), joten talviturkki ei ollut iskenyt niihin, mutta korkkipohjaiset sandaalit eivät olleet olleet niin onnekaita. 

    Tällä hetkellä rappukäytävässä lojuu muutamat muoviset sandaalit ja varvastossut, sekä homeiset korkkisandaalit, joihin en ole uskaltanut koskea ja jotka ilahduttavat kasvavalla turkillaan ja kauniilla olemuksellaan ohi kulevia rakennusmiehiä ja kanssa-asujia. Kenkätelineen pelasti vastapäätä asuva työkaveri, joka pesi homeen pois ja sai telineestä vielä toimivan kun sijoitti sen ilmastoidun asuntonsa eteiseen. Homeinen kenkäteline sai siis uuden elämän, mutta homeisten kenkien kohtalo jää vielä arvoitukseksi.

Taksimatkustus perheenisän ja pojan takapenkillä

Taksi on täällä Malediiveilla hyvin häilyvä käsite. Taksikyltillä varustettuja autoja toki liikkuu kaduilla edes takaisin ja aamulla töihin mennessä on ainakin tähän mennessä saanut aina taksin yhdellä käden heilautuksella, alle minuutissa. Kuitenkin taksi voi täällä tarkoittaa myös ihan tavallista henkilöautoa, joka sattuu vain olemaa menossa samaan suuntaan ja takapenkillä on vielä tilaa. 

    Otsikon mukainen tapahtuma kävi pari viikkoa sitten kun olimme juuri tulleet töistä kotiin ja työkaverin tajusi kännykän unohtuneen koululle. Vedimme kotiovella uukkarin ja kävelimme tien laitaan nappaamaan kyytiä takaisin koululle. Tällä kertaa ei tarvinnut edes kättä heilauttaa kun auto jo pysähtyi meidän kohdalle, kuski rullasi etuikkunan auki ja kyseli minne olimme menossa. Etupenkillä istui miehen lisäksi alakouluikäinen poika. Suunta oli vissiinkin sama sillä kuljettaja viittelöi meidät hyppäämään takapenkille ja siinä sitä sitten matkustettiin kohti koulua perheenisän ja pojan takapenkillä kuunnelle heidän keskusteluaan siitä miten pojan koulupäivä oli mennyt.

    Matka taittui rattoisasti Hulhumalesta takaisin Maleen ja koulun portilla hyppäsimme ulos autosta, maksoimme 85 ruffea kuljetuksesta ja päästimme isän ja pojan jatkamaan kotimatkaansa. Simpe as that!

Pressa perui työpäivät

Malediiveilla on ollut koko alkusyksyn käynnissä presidentin vaalit, jotka huipentuivat eilen toiseen ja ratkaisevaan äänestyskierrokseen. Edellinen, ensimmäinen äänestyskierros pidettiin kolme viikkoa sitten ja koska kukaan ehdokkaista ei napannut yli 50% äänisaalista, päästiin vaalihuumasta nauttimaan vielä toisen kierroksen verran. 

    Vaalien vaikutus maan toimintaan paljastui meille hiukan ennen ensimmäistä äänestyskierrosta, kun paikallisopettajat alkoivat puhumaan, että vaalien jälkeinen sunnuntai on sitten melko varmasti vapaapäivä. Ja niinhän se olikin. Vaalipäivän jälkeinen sunnuntai määrättiin public holidayksi ja koulu pysyi kiinni. Yllätys kuitenkin vain kasvoi sunnuntai-iltana kun kello 21:30 nukkumaan mennessäni sain yhtäkkiä viestiä koulun Viber-ryhmään, että myös huominen, maanantain koulupäivä on peruttu. Nykyinen presidentti oli päättänyt näin. Siinä sitten hetken aikaa viestiteltiin suomiopejen kanssa, että mikäs juttu tämä nyt on, kunnes tuli koulun ylemmältä johdolta viestiä että koulupäivä on tosiaan huomiselta peruttu ja opettajat työskentelevät suunnittelun ja palaverien merkeissä kotoa käsin.

    Tapahtuukohan Suomessakin ensi keväänä presidentinvaalien aikaan niin että Sale päättää alle 12h varoitusajalla määrätä koko Suomeen julkisen vapaapäivän, ihan vaan koska presidentinvaalit ja koska hänellä on valtuuksia siihen. Eikun hups, ei taida Suomessa presidentillä olla edes valtuuksia moiseen vaikka mieli tekisikin.

Ps. Myös tänään vietetään coverment holidayta ja extra vapaapäivää eilisen toisen äänestyskierroksen takia! :)

Puhelimen korjaaja kävi klo 1 yöllä

Tämä tarina juontaa juurensa parin viikon takaiseen Suomiporukan resorttireissuun. Resortissa majoitutaan yleensä kahden hengen huoneissa, joissa on iso parisänky, mutta vain yksi king-size peitto. Pyytämällä saa usein toisen peiton huoneeseen, mutta aina pyynnöistä huolimatta peitto ei löydä perille. 

    Miten toinen peitto liittyy otsikossa olevaan puhelimen korjaajaan? No, olimme huonekaverini kanssa pyytäneet vastaanotosta extra peittoa jo heti perille saavuttuamme. Kuitenkaan kun illallisen jälkeen suuntasimme huoneeseen, ei peittoa näkynyt. Loogisin vaihtoehto olisi tietenkin ollut soittaa respaan ja pyytää heitä uudestaan lähettämään extra peiton. Puhelin pysyi kuitenkin mykkänä, mikä tarkoitti sitä että täytyi tehdä uusi kävelyreissu vastaanottoon. Vastaanotto mies pahoitteli unohdusta ja peitto luvattiin lähettää samantien. 

    Katselimme huoneessa telkkaria ja pistimme after sunia pintaan, mutta kun kello alkoi olla jo reilusti yli puolenyön emme jaksaneet enää odottaa "samantien" toimitettavaa peittoa, joten meikäläinen vetäisi pyjaman päälle vähän lisää vaatetta ja lähti uudelle peitonhakureissulle. Tällä kertaa väsymys alkoi jo vähän painaa päälle ja vaadin turhautuneena että en lähde respasta ilman peittoa, koska en jaksa enää kävellä matkaa huoneesta edestakaisin jos peittoa ei jälleen kerran tuotaisikaan. Mainitsin sivulauseessa myös että puhelinkaan ei toimut, joten en voinut edes soittaa peitosta. 

    Lopulta peitto toimitettiin minun vielä respassa istuessani suoraan huoneeseen, jossa huonekaverini otti sen vastaan. Ystäväni oli huoneessa pyjamassa, valmiina nukkumaan kun peittopojat koputtivat oveen. Hän vetäisi pyyhkeen lisäsuojaksi (Malediiveilla pukeudutaan Islamin oppien mukaan peittävästi, joten länsimaalaiset pyjamat kun eivät usein peitä polvia tai olkapäitä, täytyy niiden lisäksi vetäistä aina jotain peittävämpää päälle paikallisia kohdatessa. Siksi siis pyyhkeeseen suojautuminen.) ja yritti napata peiton sisään ovenraosta. Tämähän ei tietenkään peittomiehille käynyt vaan heidän täytyi ehdottomasti tulla huoneen puolelle laittamaan peitto pussilakanaan. Siinä ystäväni sitten katseli pyjamaan ja pyyhkeeseen sonnustautuneena kun extrapeittomme sai pussilakanan ja miehet lähtivät jatkamaan hommia.

    Minä tietysti sain respassa ilmoituksen että peitto on nyt kohteessa ja voisin lähteä takaisin huoneeseen. Ajattelin että hieno homma, vihdoin pääsisimme nukkumaan. Mutta mitä vielä, juuri kun olimme pesseet hampaat ja hypänneet peittojemme alle kuului huoneen ovelta taas koputus. Huonekaveri kipitti vessaan piiloon ja minä menin nyt vaihteeksi pyjamaan ja pyyhkeeseen sonnustautuneena avaamaan oven. Ulkona seisoi korjausmies joka oli omien sanojensa mukaan tullut korjaamaan televisiota, mutta kun päästin hänet sisään suuntasi hän puhelimen luo. Puhelimen, jonka toimimattomuudesta olin sivulauseessa maininnut vastaanotossa. Korjausmies teki hommiaan ehkä viiden minuutin verran, kertoi että puhelin toimii nyt ja katosi yön pimeyteen. 

    Loppu hyvin kaikki hyvin. Meillä oli kolmen respareissun jälkeen extra peitto, jossa oli myös pussilakana, sekä toimiva puhelin, jota emme kylläkään tarvinneet ollenkaan koko reissun aikana. Ja nukkumaankin päästiin ennen kello kahta. Onneksi oli viikonloppu ja resorttiympäristö, muuten tilanne ei ehkä olisi naurattanut näin paljon.

Olaf-pallona Malen kaduilla ja pääsykokeessa

Meillä oli koulussa pari viikkoa sitten kirjallisuuden teemaviikko, johon kuului yhtenä päivänä pukeutuminen kirjallisuuden hahmojen mukaan. Näppärinä ja hassunhauskoina opettajina pistettiin erkkatiimin kanssa päät yhteen ja väsättiin illan viimeisinä tunteina pussilakanoista meille ryhmäasu: Olaf lumiukon kolme palloa. Minä olin pää ja toiset erkkaopet vartalo. Olafhan on siis Frozen elokuvasta tuttu lumiukko, joka rakastaa kesää ja lämpöä, jos jollekin ei nimen perusteella vielä asia avautunut. Ja tiedetään myös, että Frozen ei mene ihan puhtailla papereilla kirjallisuuden alle, mutta tarkistettiin kuitenkin ennen puvun valintaa että Frozenistakin on tähän päivään mennessä tehty myös kirjoja, joten valinta oli sillä selvä.

    Työpäivä siis viiletettiin pussilakanaan pukeutuneena ja erityisesti minä, joka työskentelen yläkoulun puolella sai monet naurut aikaan kun porhalsin luokkaan lumipalloksi pukeutuneena, yläkoululaiset kun eivät itse olleet juurikaan osallistuneet pukeutumisteemaan. Alakoulun puolella taas saatiin hirmuisesti ihmettelyjä ja ihasteluja pieniltä Mikki Hiiriltä, merirosvoilta, prinsessoilta ja muilta kirjallisuuden sankareiksi pukeutuneilta oppilailta. Hauskan twistin tähän päivään sai aikaan lounaanhakureissu ja admission test eli pääsykoe, jota pääsin tekemään eräälle uudelle oppilaalle koulupäivän päätteeksi. Ja nämä tapahtumat hoidettiin tietysti Olaf-pukuun pukeutuneena. 
    Lounasta ei meidän koululla tarjoilla, vaan jokaisella tulee olla omat eväät mukana tai hakea lounasta läheisistä kahviloista/ravintoloista. Itsehän lähdin sitten tuttuun tapaan lounastauolla hakemaan ruokaa läheisestä T-barista ja vasta matkalla, useiden katseiden ja naurahduksien jälkeen tajusin että olen lähtenyt kävelemään Malen kaduille pussilakanaan pukeutuneena.. Noh, onneksi polvet ja olkapäät oli peitossa ja sainpahan ainankin hyvän mielen aikaan vastaantulijoille. 

    Koulupäivän päätteeksi pääsin vielä pitämään mainitsemani pääsykokeen eräällä uudelle yläkoululaiselle. Hiukan ehkä nauratti itseänikin kun menin virallisesti vanhempia ja lasta vastaan koulun pääportille ja asunani oli edelleen tuo lumiukon päätä esittävä pussilakana. Vanhemmat ja oppilas naurahtivat hiukan minut nähdessään, mutta toisaalta tilanne oli hyvä ice breaker kun saatiin heti kesksutelua aikaiseksi tilanteesta ja siitä, että meidän koulussamme oppimisen on tarkoitus olla hauskaa ja tällaiset teemapäivät kuuluvat myös koulun toimintakulttuuriin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin myös tässä tilanteessa: Olaf puku vakuutti oppilaan ja vanhemmat ja antoi taas kerran vahvistuksen sille, ettei koulun ja opiskelun tarvitse olla niin vakavaa. Edes toisella puolella maapalloa :)