Oivalluksia matkan varrelta
Venematkailu on kivaa
Olen aina ollut tosi herkkä matka- ja meripahoinvoinnille. Esimerkiksi snorklailu ei onnistu edelleenkään, jos sää on vähänkään tuulinen ja aallot isompia kuin pientä liplatusta. Ensimmäisen kerran, kun istuin speedboatiin (matka oli Thulusdhoon saarelle, 30 minuutin päähän), olin aivan paniikissa ja odottelin oksennuspussi kädessä, selviänkö reissusta hengissä.
Toissa viikonloppuna istuin speedboatin kyytiin varmaan jo 30. kertaa, ja 45 minuutin menomatkalla resortille nukahdin ensimmäistä kertaa – olo oli niin rento ja hyvävoimainen pienestä pomppuisuudesta ja keinutuksesta huolimatta.
Nykyään siis jopa odotan venereissuja. Saan laittaa kuulokkeet korviin ja uppoutua hetkeksi ihan täysin omaan maailmaan ilman nettiä ja muita ärsykkeitä (paitsi moottorien tasainen hurina taustalla).
Aikaisin nukkumaan ja herätys aikaisin
Ainakin itselleni onnellisen elämän, iloisen mielialan ja energisen olon resepti on 100 % riittävä uni. Ikävä kyllä Suomessa asuessa en osannut vaalia tätä asiaa, vaan kituutin itseäni liian vähäisillä yöunilla ja elin koko ajan pienessä univajeessa. Ajattelin, että ongelma hyvien yöunien taustalla olivat aikaiset aamut, mutta kun Malediiveilla työpäivät alkavat joka aamu jo klo 7:30 ja kello herättää jo 5:35, eikä väsymys loista poissaolollaan, täytyy todeta, ettei syy ehkä ollutkaan aikaiset aamut – vaan liian myöhäiset illat.
Malediivien päivärytmi antaa mahdollisuuden käpertyä sänkyyn viimeistään kahdeksan aikaan ja olla unten mailla yhdeksään mennessä. Tällöin ei paljon paina 5:35 herätykset, kun kroppa on jo saanut tarvitsemansa annoksen unta. Ja toki tiedän, että kaikki ihmiset eivät todellakaan tarvitse yhdeksää tuntia unta joka yö, mutta itselleni vähintään 8,5 tuntia unta on edellytys onnelliseen ja tasapainoiseen arkeen.
Tiivis yhteisö ja yhdessäolon merkitys
Ennen Malediiveille muuttamista elämäni oli hyvin hektistä. Ihmisten näkeminen tapahtui lähinnä töissä, valmennushommissa tai harvinaisina vapaapäivinä, jolloin näkemiset täytyi lyödä lukkoon monta viikkoa etukäteen. Jos joskus jäi ylimääräistä aikaa, halusin viettää sen yksin, sillä ajattelin, etteivät vähäiset energiani millään riitä spontaaneihin tapaamisiin tai hengailuihin.
Malediiveilla asuminen, tiivistäkin tiiviimpi suomiyhteisö sekä aivan ihanat paikalliskaverit ovat kuitenkin saaneet minut ymmärtämään, millainen voima yhdessäolo ja yhdessä tekeminen ovat arjessa jaksamiselle. Kun elämää ei ole jo valmiiksi ahdettu täyteen ohjelmaa, on helpompi olla spontaani ja nauttia toisten seurasta esimerkiksi juoksulenkin, surffauksen, tv:n katselun, lukupiirin, delivery dinnerin tai arki-illan ravintolavisiitin merkeissä.
Lisäksi täällä viikonloput täyttyvät resortti-, paikallissaari- tai sukellureissuista isommalla tai pienemmällä porukalla, ja arki-illat yhteisistä juoksutreeneistä, peli-illoista, leffakerhoista tai kuntosalitreeneistä. Yleensä aina löytyy joku innokas lähtemään touhuamaan jotain yhdessä.
Elä hetkessä
"Elä hetkessä" -käsite on saanut täällä aivan uudenlaisen merkityksen. Se ei tarkoita vain läsnäoloa ja pienistä asioista nauttimista, vaan oikeasti sitä, että asiat tapahtuvat lyhyellä varoitusajalla (tai jopa ilman varoitusaikaa), ja aina täytyy varautua siihen, että jokin ennalta sovittu asia muuttuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita aina negatiivista – toisaalta elämä on näin myös paljon vapaampaa ja jännittävämpää, kun ystäviä voi nähdä lyhyelläkin varoitusajalla ja suunnitelmia saa tehdä uusiksi alvariinsa.
Hyvä esimerkki tästä on, että esimerkiksi vanhempaintapaamisten ajankohta on täysin ok ilmoittaa huoltajille edellisenä päivänä, tai jopa samana päivänä – ja lähes poikkeuksetta vanhemmat pääsevät paikalle.
Täällä ollessani olen alkanut miettiä, onko hetkessä eläminen länsimaisessa yhteiskunnassa enää edes aidosti mahdollista? Ihmisten kalenterit ovat täynnä kuukausia eteenpäin, porukalla toteutettavat näkemiset tulee sopia useampaa viikkoa etukäteen, ravintola- ja hotellivaraukset tulee tehdä kuukausia etukäteen suosittuihin paikkoihin, ja lääkäriaikaa saa odottaa viikkotolkulla.
Vähissä ovat ne päivät – saatika viikot – kun ei ole mitään ennalta sovittua tekemistä, mutta illat täyttyvät kuitenkin spontaanista kahvittelusta, pitkistä puheluista tai rentouttavista kävelylenkeistä kaverin, koiran tai vain itsensä kanssa.
Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa
Tykkään rutiineista, suunnitelmista, sopimuksista, aikatauluista ja ennakoinnista. Kuitenkin Malediivit on opettanut minunkaltaistani ihmistä – jonka resilienssi on miinusmerkkinen – elämään enemmän go with the flow -asenteella. Elämä ei ole niin vakavaa, ja joskus on hyvä hiukan höllätä ja antaa asioiden tapahtua ympärillä juuri sillä nopeudella ja tavalla kuin niiden kuuluukin tapahtua.
Aika harvoin asiat jäävät kokonaan tekemättä, mutta niiden suorittamiseen saattaa kulua enemmän aikaa tai suoritustavat saattavat olla meille länsimaisille mielenkiintoisia. Malediiveilla aikataulut ovat vain aikatauluja ja suunnitelmat vain suunnitelmia – mutta ilman niitäkin voi tapahtua jotain ihanaa ja upeaa.
Ihmiset ympärillä tekevät elämästä elämisen arvoista
Viihdyn yksin ja tykkään tehdä asioita yksin, omilla ehdoilla ja aikatauluilla. Malediiveilla on kuitenkin tullut vietettyä viimeiset kaksi vuotta enemmän tai vähemmän symbioosissa muiden suomalaisten kanssa. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun sama porukka paukkaa vastaan niin koulun kuin kotikerrostalon portaikossa. Viikonloppuja vietetään porukalla resorteilla, paikallissaarilla, veneilemässä tai ihan vain törmäilemällä Hulhumalen kaduilla.
Maanantaisin on juoksujengin treenit, tiistaisin DnD-peli-ilta ja torstaisin erkkojen kirjakerho – vain muutamia yhteisöllisiä aktiviteetteja mainitakseni.
Summa summarum: yksin on välillä kiva olla, mutta ei elämä ole elämää, jos ympärillä ei ole ihmisiä, joiden kanssa jakaa sitä.
Aurinko ja meri ovat onnellisuuden peruspilarit
Suomi on tosi kiva maa, ja meillä on paljon kaikkea, mistä monet ihmiset ympäri maailmaa ovat kateellisia: puhdas ja monipuolinen luonto, luminen talvi (ainakin jossain päin Suomea), neljä vuodenaikaa, vehreä kesä, ruska, turva ja rauhallisuus. Rakastan kotimaatani ja kaikkea sitä ihanuutta, mitä sillä on tarjota.
Mutta Malediiveilla asuessa olen tajunnut, että kaksi elintärkeää palasta puuttuu: säännöllinen auringonpaiste ja meri – joka puolella, kaikessa läsnä.
Nyt joku siellä ajattelee, että onhan meillä Suomessakin aurinko ja Itämeri, ja lisäksi Suomi on tuhansien järvien maa... Noh, tervetuloa käymään Malediiveille. Sanat aurinko ja meri saavat täällä täysin eri merkityksen kuin Suomessa. Ja vaikka Suomessa on upeita järviä, ne eivät ole sama asia kuin meri.
Terkuin: 100 % merityttö.
Masennuksen ja ahdistuksen ei tarvitse olla säännöllinen osa elämää
Ennen olen ajatellut, että masennus ja ahdistus ovat kuin vuorovesi – ne tulevat ja menevät, eikä niiden olemassaololle voi juuri mitään. Niitä täytyy vain kestää ja purra hammasta haastavien jaksojen läpi.
Kuitenkin nyt, kahden Malediivivuoden jälkeen, voin rehellisesti sanoa, että kun elämässä on oikeat palikat kasassa, ei masennusjaksojen tai jatkuvan ahdistuksenkaan tarvitse olla säännöllinen osa elämää.
En usko, että nämä oikeat palikat löytyisivät vain Malediiveilta, mutta ehkä minun piti tulla tänne asti ymmärtääkseni, kuinka tärkeää on pistää itsensä ykköseksi ja yrittää päästä pois jatkuvan suorittamisen ja kiireen oravanpyörästä. Silloin sekä kroppa että mieli voivat hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti